Eurooppalaisen ekumenian lämpimät tuulet


Eurooppalaisen ekumenian lämpimät tuulet

Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokous kokosi Serbian Novi Sadiin 400 kristittyä jatkamaan työtä kirkkojen välisen yhteisymmärryksen edistämiseksi

 

Moni varmasti tuntee Euroopan halki virtaavan Tonavan ja ehkä jopa useimmat suuret Keski-Eurooppalaiset pääkaupungit sen varrella. Joki on perinteisesti yhdistänyt kaupungit toisiinsa liikenneyhteyksin, minkä ansiosta moni jokivarren kaupunki voi ylpeillä harvinaisen pitkällä historiallaan. Kuitenkin joki saattaa myös erottaa, kuten on käynyt rajankäynneissä eri puolilla maailmaa. Yksi Tonavan erottavan vaikutuksen kokeneista kaupungeista on Serbian Novi Sad. Kosovon sodan pommitukset tuhosivat kaupungin kaikki neljä Tonavan yli kulkenutta siltaa. Nykyisin sillat ovat jälleen käytössä, minkä lisäksi kaupunki sai keväällä isännöidä myös toisenlaista siltojen rakentamista.

 

Euroopan kristillisten kirkkojen edustajat kokoontuivat Novi Sadiin tämän vuoden touko-kesäkuussa. Euroopan kirkkojen konferenssin viidestoista yleiskokous toi Serbian toiseksi suurimpaan kaupunkiin 146 yleiskokousedustajaa eli delegaattia. Heidän lisäkseen kokoukseen osallistui kolmatta sataa kumppanuusjärjestöjen edustajaa, tarkkailijaa, neuvonantajaa ja henkilökunnan jäsentä. Yleiskokousvieraisiin lukeutui paitsi Euroopan kirkollisia johtajia ortodoksikirkkojen patriarkoista Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyyn, myös nuoria puhujia ja neuvonantajia.

 

Vaikka Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) lienee ekumeenisista toimijoista yhä tunnetuin, kirkkojenvälistä yhteistyötä tehdään aktiivisesti myös muissa kirkkoliitoissa. Suomen kannalta merkittävimpiä ovat KMN:n lisäksi juuri Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK) sekä Luterilainen maailmanliitto (LML), joissa kaikissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko on perustajajäsenenä. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu KMN:on ja EKK:in.

 

Näiden sekavien kirjainlyhenteiden taakse kätkeytyy huomattava määrä kannanottoja, raportteja ja aloitteita, joiden avulla kristilliset kirkot pyrkivät käyttämään painoarvoaan kansainvälisissä yhteiskunnallisissa asioissa. Ylintä päätösvaltaa näissä yhteisöissä käyttävät muutaman vuoden välein kokoontuvat yleiskokoukset. Yleiskokouksissa määritellään järjestöjen tulevaisuuden suuntia muotoilemalla julkilausumia. Lisäksi kokouksissa valitaan edustajat johtokuntiin tai –komiteoihin, jotka kokoontuvat tiheämmin päättämään järjestöjen juoksevista asioista. Novi Sadissa EKK:n johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin ranskalainen Christian Krieger. Järjestön pääsihteerinä jatkaa Suomen ortodoksista kirkkoa edustava Heikki Huttunen.

 

Euroopan kirkkojen konferenssi on perustettu vuonna 1959. Sen tehtävänä oli toimia eurooppalaisten kirkkojen keskustelufoorumina edistämässä rauhantyötä ja ihmisoikeuksien puolustamista kylmän sodan vallitessa. Kylmän sodan päättymisen ja itäblokin murtumisen myötä EKK:n toimintaympäristö on muuttunut, mutta työn sisältö on pysynyt samana. EKK työskentelee yhä ihmisoikeuksien ja rauhan edistämiseksi. Lisäksi se toimii maahanmuutto- ja pakolaisuuskysymyksissä läheisessä yhteistyössä Euroopan kirkkojen siirtolaiskomission (CCME) kanssa.

 

Euroopan kirkkojen konferenssiin kuuluu nykyisin 114 jäsenkirkkoa, joiden joukossa varsin monet tunnustuskunnat ovat hyvin edustettuina. Suurin edustus järjestössä on luterilaisilla ja ortodoksisilla kirkoilla. Roomalaiskatolinen kirkko ei ole jäsen. Roomalaiskatolinen piispainkonferenssi on kuitenkin vuonna 2001 julkaissut yhteistyössä EKK:n kanssa asiakirjan Charta Oecumenica, joka hahmotteli suuntaviivoja kasvavalle kirkkojenväliselle yhteistyölle.

 

EKK:n toimisto sijaitsee Brysselissä. Aiemmin Geneven ekumeenisessa keskuksessa sijainnut toimisto päätettiin siirtää vuoden 2013 Budapestin yleiskokouksen jälkeen. Pyrkimyksenä on ollut vakauttaa järjestön taloutta ja tiivistää sen yhteistyöstä Euroopan poliittisten instituutioiden kanssa. EKK:lla on toimipiste myös Ranskan Strasbourgissa, jossa se muun muassa seuraa ja kommentoi Euroopan neuvoston toimintaa.

 

Novi Sadin yleiskokouksen tunnuslauseeksi oli valittu ”Te olette minun todistajiani” (Ap.t. 1:8). Kokouspäivien teemat jakautuivat edelleen kolmeen pääaiheeseen: vieraanvaraisuus, oikeudenmukaisuus ja todistus. Vieraanvaraisuudesta piti esitelmän Antiokian ja koko idän patriarkka Mor Ignatius Aphrem II, joka puhui vieraanvaraisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Hänen esitelmäänsä reflektoinut Meletis Meletiadis Kreikan evankelisesta kirkosta muistutti, että kristinusko on rakkauden, ei pelon uskonto.

 

Oikeudenmukaisuus –teemasta esitelmöi nuori juristi Lisa Schneider, joka puhui paitsi asianajajan näkökulmasta, myös pitkästä kokemuksestaan kristillisen nuorisojärjestö EYCE:n hallituksessa. Hänen mukaansa kirkot voisivat oppia vetoomustuomioistuinten toimintatavasta, jossa kertaalleen päätetyt asiat voidaan aina alistaa uudelle tarkastelulle. Kirkkojen tulee tehdä kaikkensa oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Schneider myös muistutti täysistuntoa ottamaan nuoret entistä vahvemmin mukaan myös kirkkojen päätöksentekoon ja panostamaan lapsille ja nuorille suunnattuun toimintaan. Nuorilta kirkot voivat oppia sinnikkyyttä ja intoa pyrkiä kohti oikeudenmukaisuutta.

 

Ruotsin kirkon arkkipiispa Antje Jackelén puhui esitelmässään kristillisen todistuksen teologisista ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista. Kristillisen todistuksen tulee puuttua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vastustaa epäoikeudenmukaisuutta, mutta teologisesti tulee aina muistaa, ettei Jumalan totuus ole koskaan täysin ihmisen käsitettävissä.

”Jos väitämme, että meillä on hallussamme koko totuus, toimimme rakkautta vastaan,” Jackelén muistutti puheessaan.

 

Novi Sadin yleiskokouksessa esillä oli myös pyrkimys saada nuoret osallistumaan järjestön toimintaan. Nuoret osallistujat puolestaan peräänkuuluttivat tehokkaampia päätöksenteon toimintatapoja nuorten kuulemiseksi. Ekumeenisten kirkkoliittojen ja nuorison suhde on ollut monimutkainen jo 1960-luvun radikalismin vuosista alkaen. Sekä KMN:n että EKK:n on ollut aika ajoin vaikea tavoittaa nuoria kristittyjä ja heidän luottamustaan.

 

Novi Sadissa yhtenä keinona välittää kansainvälisen ekumenian viestiä myös nuorille oli kokousavustajaohjelma, jonka toteuttaminen oli EKK:lle ensimmäinen kerta. Kokousavustajat, stuertit, huolehtivat omien ryhmänjohtajiensa ohjauksessa kokouksen sujuvuudesta. Asiakirjat löysivät ajallaan tiensä edustajien pöydille, täysistunto sai tiedon siitä, kuka milloinkin on äänessä, ja päivittäinen hartauselämä oli yhtä aikaa sekä ravitsevaa että avartavaa.

 

Kokousavustajille sekä nuorille yleiskokouksen edustajille ja neuvonantajille järjestettiin myös neljän päivän mittainen johdatus EKK:in ja sen toimintaan. Tapaamisen yhteydessä valmisteltiin myös julkilausuma, joka esitettiin varsinaiselle yleiskokoukselle. Näin nuoret olivat näkyvillä varsin erilaisissa rooleissa myös itse yleiskokouksen aikana, vaikka heidän osuutensa äänivaltaisista kokousedustajista ja työryhmien jäsenistä pysyi vielä verrattain pienenä.

 

Nuoren stuertin näkökulmasta kokemus oli varsin antoisa. Yleiskokouksen toiminnan seuraaminen ja siihen osallistuminen auttoivat ymmärtämään kansainvälisen ekumenian luonnetta. Yleiskokouksessa luonnostellut julkilausumat auttoivat hahmottamaan kansainvälisten kirkkoliittojen tapaa pyrkiä vaikuttamaan eurooppalaisessa politiikassa keskusteltuihin aiheisiin.

 

Kuitenkin kokouskokemuksia merkityksellisemmäksi nousi mahdollisuus kohdata samanhenkisiä ihmisiä eri puolilta Eurooppaa ja keskustella eri kirkkokuntien erityispiirteistä. Asuminen ja työskentely eri puolilta Eurooppaa tulevien kristittyjen kanssa vahvistivat kuvaa yhteisestä Euroopasta ja yhteisestä uskosta. Juuri tässä piileekin ekumenian ydin, jota pyritään välittämään myös yleiskokouskeskusteluiden ja -asiakirjojen muodostamalla institutionaalisella tasolla. Kirkkojen keskinäinen solidaarisuus ja yhteisymmärrys luovat rauhaa ja hyvinvointia, sekä muistuttavat uskonnon suuresta merkityksestä nyky-yhteiskunnallemme. Yhteistyö jaettujen tavoitteiden saavuttamiseksi rakentaa siltoja opillisten eroavaisuuksienkin yli.

 

 

Lassi Pappinen,

kesäteologi

 

Kirjoittaja toimi kokousavustajana EKK:n Novi Sadin yleiskokouksessa. Lähteenä käytettiin myös Aila Lauhan artikkelia ”Uudistunut Euroopan kirkkojen konferenssi” (Teologinen aikakauskirja 2/2017).

Kokousavustajat eli stuertit pääsivät seuraamaan täysistuntojen keskusteluja ja äänestyksiä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogi tuo uuden mahdollisuuden viestiä seurakunnassa

Elämänmakuisia hetkiä Pappilassa