Työtä Jumalan pellolla
"Satoa
on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu,
lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”
(Matt. 9:37–38)
Raamatussa
puhutaan hengellisistä asioista usein arkiselämän vertauskuvien avulla. Esiin
nousee ainakin maanviljelystä, paimentamista, rakentamista, perhesuhteita ja palvelemista.
Näistä eri aiheista palaa mieleeni kylväjävertaus, eksynyt lammas, hyvä paimen,
kaksi rakentajaa, tuhlaajapoika ja palvelijoille uskotut rahat. Arkisten ja
konkreettisten asioiden avulla pyritään löytämään samankaltaisuuksia
hengellisen todellisuuden kanssa. Ja opetus on paljon helpommin ymmärrettävää,
kun se puetaan yksinkertaiseksi puheeksi ja esimerkeiksi.
Jeesus on taitava
tarinankertoja. Hän kutoi yksinkertaisiin vertauksiin syvällisiä merkityksiä. Hän
ei käyttänyt filosofista käsitteistöä puheissaan, vaan puhui niin että kaikki
saattoivat sen ymmärtää. Mutta hän ei tehnyt sitä itseään korottaakseen vaan
rakkaudesta muihin. Hänellä oli jo kaikki kunnia Taivaassa, mutta rakkauden
vuoksi hän suostui heikon ihmisen osaan.
Jeesus kulki kaikissa
kylissä ja kaupungeissa, opetti taivasten valtakunnasta ja paransi sairaita.
Kun hän sitten näki suuren nääntyneen väkijoukon, hänet valtasi sääli. ”Silloin
hän sanoi opetuslapsilleen: ’Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän.
Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’"
Taas toistuu arkiset
vertauskuvat. Evankeliumin kirjoittaja kertoo, miten väkijoukot ovat
heitteillä, ”kuin lammaslauma paimenta vailla”. Ja Herran pelloille tarvitaan korjuuväkeä.
Tämän jälkeen Jeesus lähettää opetuslapsensa julistamaan, että taivasten
valtakunta on tullut lähelle. Hän ei tehnytkään työtä yksin, vaan kutsui muita
mukaan työhön niin kuin elonkorjuuseen.
Sama
elonkorjuu on yhä käsillä ja edelleen edessä. Tämän ajan opetuslapset on
lähetetty julistamaan, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Ja edelleen
on voimassa kehotus, että pyytäisimme Herralta lisää väkeä elonkorjuuseen – Jumalan
palvelemiseen lähimmäisen hyväksi.
Tänäkin päivänä jonkun on
täytynyt pyytää sadon Herralta väkeä elonkorjuuseen. Kirkko on elossa ja työ
jatkuu. Ajattelen, että sen rukouksen vuoksi minäkin olen lukemassa teologiaa
ja valmistautumassa papin työhön. Yksi osa tätä valmistautumista on
teologiharjoitteluni Ähtärin seurakunnassa.
Minulle hengellinen työ on
lopulta sen viestimistä, että Jumalan valtakunta on aivan lähellä. Se on
lähellä siinä, että Jumala näkee kaiken ja hän on läsnä kaikkialla tässä
maailmassa. Se on lähellä siinä, että Jeesus on lähettänyt opetuslapsensa
kaikkina aikoina puhumaan ja toimimaan hänen rakkaudestaan käsin. Ja sen on
lähellä siinä, että Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen luoksemme ihmisenä
ihmisten keskelle. ”Mut on pelastettu niin, että armo annettiin, kun rakastava
Vapahtaja ristiinnaulittiin.”
Harjoitteluni aikana olen oppinut ja kokenut paljon uutta
seurakuntatyössä. Pääsin tutustumaan moniin seurakuntalaisiin, ja osan kanssa
tapasimme monesti ja eri tilaisuuksissa. Ajattelen, että pääsin hiukan mukaan
siihen elämään, mitä täällä Ähtärissä eletään. Sain tulla lähelle. Sain jakaa
ajatuksia rakastavasta Jumalasta, joka on lähellä. Ja sain tekojen kautta
välittää välittämistä muille. Sain olla tavallinen ihminen tavallisten ihmisten
keskellä.
Opin siitä,
kuinka seurakunta on mukana ihan tavallisessa elämässä ihmisten keskellä. Ja
samaan aikaan kun seurakunta on tavallisten ihmisten yhteisö, se on myös uskovien
yhteisö. Seurakunta suuntautuu yhdessä kohti Jumalaa, joka on ilmoittanut
itsensä Raamatussa. Jumalalta saamme sen rakkauden ja läheisyyden, mitä muuten
emme toistemme kesken voisi saavuttaa. Ja ennen kaikkea Jumalalta saamme armon
ja ihmisarvon. Jumalan seurakunnassa saa olla vahva tai heikko – juuri
sellainen kuin on.
Minusta on hienoa, kun
seurakunnassa on kaikenlaisia ihmisiä. Seurakunnan erityispiirteisiin kuuluu
se, että siellä otetaan alas tarpeettomat sosiaaliset muurit eri ihmisten ja
ikäpolvien välillä. Toisinaan siinä onnistutaan paremmin ja toisinaan
huonommin. Kuitenkin sekin on päämäärä mitä kohti yhdessä kuljemme.
Toivottavasti annamme erehtymisen ja epäonnistumisen tilaa myös seurakunnalle,
niin kuin sekin armahtaa meitä. Sehän lopulta koostuu ”meistä”.
Jumalan elonkorjuussa on se erityinen piirre, että siinä korjattu sato pääsee osaksi sadonkorjaajien porukkaa – niin kuin ketjuhipassa kiinni saatu henkilö tulee osaksi ketjua. Kun ketju kasvaa riittävän pitkäksi, se jaetaan, niin ketjut pääsevät jalkautumaan yhä laajemmalle alueelle. Samoin Kirkko on jaettu seurakuntiin elämään lähellä oman paikkakuntansa arkea, ja saman seurakunnan työntekijät on jaettu eri vastuualueisiin. Silloin Jumalan valtakunta pääsee parhaiten lähelle ihan konkreettisesti.
Olen päässyt harjoittelemaan seurakunnassa laajasti eri työmuodoissa. Olen saanut nähdä papin, kanttorin, diakonin, nuorisotyöntekijän ja lastenohjaajan työtä ja olla mukana sen toteutuksessa. Koen, että olen saanut näistä kokemuksista eväitä reppuun ja välineitä työkalupakkiini. Samalla olen nähnyt ja kokenut sitä läheisyyttä, jota seurakunnassa vaalitaan.
Jumalan elonkorjuussa on se erityinen piirre, että siinä korjattu sato pääsee osaksi sadonkorjaajien porukkaa – niin kuin ketjuhipassa kiinni saatu henkilö tulee osaksi ketjua. Kun ketju kasvaa riittävän pitkäksi, se jaetaan, niin ketjut pääsevät jalkautumaan yhä laajemmalle alueelle. Samoin Kirkko on jaettu seurakuntiin elämään lähellä oman paikkakuntansa arkea, ja saman seurakunnan työntekijät on jaettu eri vastuualueisiin. Silloin Jumalan valtakunta pääsee parhaiten lähelle ihan konkreettisesti.
Olen päässyt harjoittelemaan seurakunnassa laajasti eri työmuodoissa. Olen saanut nähdä papin, kanttorin, diakonin, nuorisotyöntekijän ja lastenohjaajan työtä ja olla mukana sen toteutuksessa. Koen, että olen saanut näistä kokemuksista eväitä reppuun ja välineitä työkalupakkiini. Samalla olen nähnyt ja kokenut sitä läheisyyttä, jota seurakunnassa vaalitaan.
Taisto Sokka, teologiharjoittelija Ähtärin seurakunnassa 1.5.-11.6.2019
Kommentit
Lähetä kommentti