Työtä Jumalan pellolla


"Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”
(
Matt. 9:37–38)




Raamatussa puhutaan hengellisistä asioista usein arkiselämän vertauskuvien avulla. Esiin nousee ainakin maanviljelystä, paimentamista, rakentamista, perhesuhteita ja palvelemista. Näistä eri aiheista palaa mieleeni kylväjävertaus, eksynyt lammas, hyvä paimen, kaksi rakentajaa, tuhlaajapoika ja palvelijoille uskotut rahat. Arkisten ja konkreettisten asioiden avulla pyritään löytämään samankaltaisuuksia hengellisen todellisuuden kanssa. Ja opetus on paljon helpommin ymmärrettävää, kun se puetaan yksinkertaiseksi puheeksi ja esimerkeiksi.
                      Jeesus on taitava tarinankertoja. Hän kutoi yksinkertaisiin vertauksiin syvällisiä merkityksiä. Hän ei käyttänyt filosofista käsitteistöä puheissaan, vaan puhui niin että kaikki saattoivat sen ymmärtää. Mutta hän ei tehnyt sitä itseään korottaakseen vaan rakkaudesta muihin. Hänellä oli jo kaikki kunnia Taivaassa, mutta rakkauden vuoksi hän suostui heikon ihmisen osaan.
                      Jeesus kulki kaikissa kylissä ja kaupungeissa, opetti taivasten valtakunnasta ja paransi sairaita. Kun hän sitten näki suuren nääntyneen väkijoukon, hänet valtasi sääli. ”Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ’Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’"
                      Taas toistuu arkiset vertauskuvat. Evankeliumin kirjoittaja kertoo, miten väkijoukot ovat heitteillä, ”kuin lammaslauma paimenta vailla”. Ja Herran pelloille tarvitaan korjuuväkeä. Tämän jälkeen Jeesus lähettää opetuslapsensa julistamaan, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Hän ei tehnytkään työtä yksin, vaan kutsui muita mukaan työhön niin kuin elonkorjuuseen.
 
Sama elonkorjuu on yhä käsillä ja edelleen edessä. Tämän ajan opetuslapset on lähetetty julistamaan, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Ja edelleen on voimassa kehotus, että pyytäisimme Herralta lisää väkeä elonkorjuuseen – Jumalan palvelemiseen lähimmäisen hyväksi.
                      Tänäkin päivänä jonkun on täytynyt pyytää sadon Herralta väkeä elonkorjuuseen. Kirkko on elossa ja työ jatkuu. Ajattelen, että sen rukouksen vuoksi minäkin olen lukemassa teologiaa ja valmistautumassa papin työhön. Yksi osa tätä valmistautumista on teologiharjoitteluni Ähtärin seurakunnassa.
                      Minulle hengellinen työ on lopulta sen viestimistä, että Jumalan valtakunta on aivan lähellä. Se on lähellä siinä, että Jumala näkee kaiken ja hän on läsnä kaikkialla tässä maailmassa. Se on lähellä siinä, että Jeesus on lähettänyt opetuslapsensa kaikkina aikoina puhumaan ja toimimaan hänen rakkaudestaan käsin. Ja sen on lähellä siinä, että Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen luoksemme ihmisenä ihmisten keskelle. ”Mut on pelastettu niin, että armo annettiin, kun rakastava Vapahtaja ristiinnaulittiin.”

Harjoitteluni aikana olen oppinut ja kokenut paljon uutta seurakuntatyössä. Pääsin tutustumaan moniin seurakuntalaisiin, ja osan kanssa tapasimme monesti ja eri tilaisuuksissa. Ajattelen, että pääsin hiukan mukaan siihen elämään, mitä täällä Ähtärissä eletään. Sain tulla lähelle. Sain jakaa ajatuksia rakastavasta Jumalasta, joka on lähellä. Ja sain tekojen kautta välittää välittämistä muille. Sain olla tavallinen ihminen tavallisten ihmisten keskellä.

Opin siitä, kuinka seurakunta on mukana ihan tavallisessa elämässä ihmisten keskellä. Ja samaan aikaan kun seurakunta on tavallisten ihmisten yhteisö, se on myös uskovien yhteisö. Seurakunta suuntautuu yhdessä kohti Jumalaa, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa. Jumalalta saamme sen rakkauden ja läheisyyden, mitä muuten emme toistemme kesken voisi saavuttaa. Ja ennen kaikkea Jumalalta saamme armon ja ihmisarvon. Jumalan seurakunnassa saa olla vahva tai heikko – juuri sellainen kuin on.

                      Minusta on hienoa, kun seurakunnassa on kaikenlaisia ihmisiä. Seurakunnan erityispiirteisiin kuuluu se, että siellä otetaan alas tarpeettomat sosiaaliset muurit eri ihmisten ja ikäpolvien välillä. Toisinaan siinä onnistutaan paremmin ja toisinaan huonommin. Kuitenkin sekin on päämäärä mitä kohti yhdessä kuljemme. Toivottavasti annamme erehtymisen ja epäonnistumisen tilaa myös seurakunnalle, niin kuin sekin armahtaa meitä. Sehän lopulta koostuu ”meistä”.

Jumalan elonkorjuussa on se erityinen piirre, että siinä korjattu sato pääsee osaksi sadonkorjaajien porukkaa – niin kuin ketjuhipassa kiinni saatu henkilö tulee osaksi ketjua. Kun ketju kasvaa riittävän pitkäksi, se jaetaan, niin ketjut pääsevät jalkautumaan yhä laajemmalle alueelle. Samoin Kirkko on jaettu seurakuntiin elämään lähellä oman paikkakuntansa arkea, ja saman seurakunnan työntekijät on jaettu eri vastuualueisiin. Silloin Jumalan valtakunta pääsee parhaiten lähelle ihan konkreettisesti.

                      Olen päässyt harjoittelemaan seurakunnassa laajasti eri työmuodoissa. Olen saanut nähdä papin, kanttorin, diakonin, nuorisotyöntekijän ja lastenohjaajan työtä ja olla mukana sen toteutuksessa. Koen, että olen saanut näistä kokemuksista eväitä reppuun ja välineitä työkalupakkiini. Samalla olen nähnyt ja kokenut sitä läheisyyttä, jota seurakunnassa vaalitaan.


Taisto Sokka, teologiharjoittelija Ähtärin seurakunnassa 1.5.-11.6.2019


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eurooppalaisen ekumenian lämpimät tuulet

Mitä isossa kuvassa tapahtuu?